lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ilontuoja

On tullut käytyä kaikenlaisia kursseja ja tapahtumia kauneudesta, hyvästä olosta, intuitiosta, rohkeudesta, itsensä voittamisesta ja hyvän tuomisesta. Vuosia sitten piti kirjoittaa kiitoskirje elämälle kuvitellun kuoleman lähestyessä. Silloin sain tilaisuuden miettiä minkälaisen elämän haluan, minkälaisena ihmisenä haluaisin ihmisten minut muistavan, minkälaisin ajatuksin ja valinnoin halusin elämäni elää.
Haaveet olivat aika suuret, mutta pienin askelin, ajatus kerrallaan etenen.
Haluan säilyttää leikkisyyden, huumorin ja ilon tuomisen. Elämänmyönteisen asenteen, pilkkeen silmäkulmassa, hyväntahtoisuuden ja ymmärryksen, heittäytymisen hetkiin. Nurmikko antaa aika hyvät mahdollisuudet yllätysten luomisiin. Terveisensä voi välittää näinkin:)

tuntemattoman resepti kaikille

"Ota oma itsesi, kuori itsekkyytesi ja itsesäälisi. Poista epäystävällisten ajatusten ja onnettomien tunteiden siemenet, karsi kaikki ennakkoluulot ja murheet. Lisää tähän vankka usko, että elämä on elämisen arvoista, sekoita joukkoon hyvin ajatus siitä, että olet joku, korista huumorilla ja optimismilla. Makeuta rakkaudella. Lisää lopuksi luja päätös, elää täysillä päivän jokainen tunti, tulkoon mitä tahansa. Anna kiehua 365 päivää, koristele hymyllä ja ystävällisillä sanoilla. Tarjoile hyväntahtoisuuden ja rakkauden kera. Pane merkille vaikutus."

Kasvimaa


Kun malttaa odottaa, satoakin pukkaa tulemaan.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Perinneperennat



Pihapuuhasteluja, perinneperennoja, rikkaruohojen kitkentää, traktorin lavalla köröttämistä niinkuin pikkutyttönä aikoinaan ja savusaunaa. Suomen kesä on kaunis, sateineen ja aurinkoineen.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Pientä säätöä kasvimaalla







Tulla tupsahtelee noita ideoita tasaiseen tahtiin, välistä huonoja, sitä useammin erittäin huonoja, mutta testatahan ne pitää. Laattoja on edelleen vajaa lavallinen käyttämättä. Piti kehitellä jotain järkevää. Lapsen viime kesäinen "karkkilavarakennelma" kuuluu ottaa hyötykäyttöön ja jotenkin siististi, nyt lavan reunoilta ja pohjista tursusi heinikko ja oli haastavaa pitää siistin näköisenä.

Idea oli tehdä laatoista kasvimaan jatke ja pohja lavoille. Onneton ajatus jo syntyessään, olisi pitänyt tehdä paljon isompi laattaalue, mutta se olisi ollut jo laattojen tuhlausta. Otin takapakkia ja laitoin muovit nurmikon päälle, siihen kivituhkaa ja lavat. Nyt kun oikein fiksu olisin niin annan tytteröisen nautiskella karkkiväreistä vielä tämän kesän ja sen jälkeen maalaan päälle tummanharmaalla. Ensi kesänä lavat voisi toimia kasvusäkkien tai yrttiruukkujen alustoina. Jotakin keksin. Samassa neljän tunnin puserruksessa tein kevyen kivituhkapohjan kompostorille.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kullero ja ketoneilikka






Ketoneilikan sopeutuminen otti näköjään aikansa, ensimmäiset kukat konsanaan ja hyvin viihtyy laihassa kuivassa paikassa.

Kurjenmiekka ja verihanhikki



 Verihanhikki edessä
 Kaunokurjenmiekka (selkeästi matalammat lehdet ja lyhyempi kukkavarsi)
 Siperiankurjenmiekka
Siperiankurjenmiekka

Oregano



 
Ystäväni kysyi että miten oikein käytät tuoreyrttejä... oli vähän vaikea vastata kun en oikeastaan ole käyttänyt. Mutta sujuvasti heitin että ihan helppoa on käyttää, napsii vaan ja nakkelee ruokaan...
Ei muistanut että minulta ei kannata kysellä ruokaohjeita, en tajua ruoanlaitosta mitään, kunhan sähellän.

Päätin tehdä viikonlopuksi pizzat, lapsille oma ja aikuisille oma. Tuunasin tunnelmaa. Muotoilin  taikinan ja siinä se välähti että oreganopuska on omenapuun juurella. Ei muutakuin pihalle napsimaan lehtiä. Osan silppusin jauhelihan sekaan ja loput laitoin koristeeksi päälle. Vieressä kun katsoin toisen syömistä ja kohoavia kulmia, niin tajusin että ehkä laitoin liikaa...

Asiat elämässä opitaan kantapään kautta, niin myös mausteiden käyttö. Otetaanpa selvää oreganosta. Viihtyy muuten mainiosti tontin aurinkoisella puolella, omenapuun juurella, kuorikatetta ympärillä.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

 On se vaan kaunis tuo tarhapimpinellaruusu Rosa "Dunwich Rose". Kovasti on piikikäs ja matalakin mutta kaunis. Ojanpiennar ei oikein päästä oikeuksiin ruusua kun ympärillä heinää ja kortetta, mutta kehitellään tässä jotain että herkkä ruusunsielu saa arvoisensa ympäristön.

 Istutin viime kesänä idänunikon siemeniä, tilasin netistä pussillisen. Olisinkohan vahingossa napsinut rikkaruohoina taimien alut kun vain yksi siemenistä kasvoi taimeksi asti.


 Nuotiopaikka on ollut tänä kesänä jo usein käytössä, oli se vaan helluraiselta loistoidea aikoinaan. Toisinaan sinne istahdan muuten vaan mietiskelemään, joskus seurana ovat omat ja naapurin lapset. Milloin on ollut makkaranpaistohetki milloin herkuteltu mokkapaloilla ja seurattu kun  naapuripellolla traktorit on työn touhussa. On ne vaan näppäriä maajusseja, kolmen traktorin voimin meni ehkä vartti kun pelto oli pyöröpaalattu ja paalit kuskattu pellon reunaan.

Nuotiopaikan kukat on näköjään vahingossa valittu kaikki heinäkuussa kukkiviksi. Penkereen penkissä korkeampi sininen on siperiankurjenmiekka ja matalampi kaunokurjenmiekka.  Poimulehdet jäivät tulvantuoman mutamullan alle. Pari värisäröä tulee ketoneilikasta ja verihanhikista. Antaisko olla vai vaihtaisko paikkaa.


Etupihan kukkapenkki taas näyttäisi olevan elokuussa väriloistossa ja kovin on matala näin keskikesällä. Kunhan nuo pionit tuosta varttuvat niin niistä saan onneksi vähän korkeuseroa.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tienpäällä

Olen tehnyt koteja seitsemään kaupunkiin Kemistä Tallinnaan. Koti on tehty sinne missä on ollut opiskelu- tai työpaikka, yleensä lähelle merta ja aina tasaiselle alueelle. Pitkään olen ajatellut että täällä perämeren rannikolla asun ja pysyn. On tilaa hengittää ja antaa ajatuksille mahdollisuus leijua ja nähdä kun aurinko laskee alas taivaanrantaan. On pitänyt saada tilaa puuhastellakin.

Jokainen tekee kotivalinnat, kuka työn, opiskelun tai ihmisten takia. Viime vuosina on joutunut miettimään omia valintojaan. On ollut rikkaus asua eri seuduilla. On ollut rohkeutta muuttaa ja vaihtaa maisemaa. Toivon että uskallan tehdä jatkossakin valintoja, rohkeitakin, niinkuin tähänkin asti. Jos joskus vielä muutan niin rannikon sijasta voisin valita kumpuilevat maastot. Vietin viikonloppua osin Pirkanmaalla, oli mahdottoman kaunista.

En päässyt ratin taakse, kyydissä istuessa oli aikaa ihailla maisemia. Vaikea on sanoiksi pukea. Mäen nyppylöiltä aukesi uskomattoman kauniit näkymät, järvet kimmelsivät, luonto oli niin monessa tasossa että tasaisen maan kasvatilla meni huokaillessa. Kuskin kanssa käytiin vuoropuhelua maisemista. Mikä kumpaakin puhutteli.

Kuskille oli tutut maisemat, osasi varoittaa ennalta minkä mäen päällä pitää olla skarppina ja katsoa takavasempaan. Järviä, metsiä ja kumpuilevia peltoja.

Kotona on tasaisempaa.